Tampere takana, elämä edessä

Su: päivä helppoheikkinä. Voimia imuroinut, mutta näin noviisille jännittävä kokemus!

Aluksi seisoin kolme tuntia Tampereen Akateemisen myymälässä suurehkon Love-kirjapinon vieressä. Kun pahaa-aavistamaton asiakas alkoi selailla kirjaa, hivuttauduin viereen ja aloin viritellä keskustelua opuksen taustoista. Tuli käytyä itse asiassa monta kiinnostavaa keskustelua levy-yhtiöstä. Ihmisillä on yllättävän paljon muistoja Lovesta ja sen musiikista. Tai ehkä se ei olekaan mikään yllätys.

Toinen keikka alkoi iltakahdeksan korvilla. Akateemisen kohtauspaikalla kustannustoimittaja Kaisa kyseli kaikenlaista Lovesta, sen vaiheista ja kirjan synnystä. Yleisöä ei ollut yhtä paljon kuin Rollareiden Olympiastadionin keikalla, mutta jonkin verran kuitenkin. Tunsin monta intensiivistä katsetta. Signeerattuakin tuli.

Illalla kustannustoimittaja Kaisa teki El Coyote -ravintolassa pyhän lupauksen: tämä oli sitten vuoden viimeinen pizza. Vaati asiasta jopa tehtävän merkinnän blogiin! Kas tässä. (Totuuden nimessä: söin lätystä viimeisen neljänneksen.)

Mediajulkisuutta: lauantainen Presso.

Palautetta: monia mieltälämmittäviä henk. koht. meilejä.